Kaikki alko jo silloin kun olin 15v. Alussa tuo unettomuus oli jaksottaista. Välillä oli niitä kausia jolloin uni maitto kohtalaisesti tai hyvin, mutta sitten oli niitä kausia jolloin yöt meni valvomisen puolelle. Aamulla väsytti kun ois pitäny lähtä kouluun ja aika usein sitten noina unettomina kausina myöhästyin ekalta tunnilta ja tokalle tunnille saavuin myöhässä. En vielä noina aikoina hakeutunu lääkäriin.

 

Tuo on sitten pahentunu vuosien varrella pikkuhiljaa. On kokeiltu erilaisia lääkityksiä unettomuuden kitkemiseen, mutta mikää noista ei oo joko auttanu, tai sitte on auttanu, mut vaikutus on sitte kadonnu muutaman viikon käytön jälkee kokonaa.

 

Tässä viime kuukausien aikana homma on menny niin pahaks että koko yö on oltu virkeenä ku pien apina. Aamulla vasta 04.00-05.30 aikaan on uni alkanu painaa silmien päälle, ja sitte on 1-4 tuntii pyöritty peiton alla, jonka jälkee mie oon noussu ylös ja sit koko päivä on menny sillä asenteella että itkettää, vituttaa, kaikki on ihan perseestä eikä mikää kiinnosta. Puhumattakaa siitä että mitää olisin saanu aikaseks.

 

Aika useesti olen kuullu ihmisiltä kysymyksen että onko mulla iltasin mielen päällä jotain sellasia asioita joiden takii yöt sitte menee valvomisen puolelle. Kuitenki jos ja kun multa kysytään niin en oo yleensä enää iltasin miettiny mitää elämää suurempia asioita. Lähtökohtasesti mie pyrin siihen että kun mie illalla yritän sitä nukkumaan menemistä ekan kerran, varmistun siitä ettei mielen päällä tosiaan oo mitään kummosta, koska siinä kohtaa voisin jo ihan vilpittömästi todeta että ihan turha sitä nukkumista olis yrittää jos pään sisällä ois kauhee sekamelska. Lähinnä mun viimenen ajatus illalla on se että taas on yks päivä menny ihan sanonko mihin kun ei oo edes töissä pystyny tän takia käymään.

 

Mitään unettomuuden hoitoon käytettäviä lääke-hoitoja en oo enään käyttäny kun ei niistä edellisistäkään oo mitää apua ollu. Kevät, kesä & varsinkin syksy on ollu enemmän tai vähemmän rankkaa muutosten aikaa, kun on ollu tämä omilleen muutto, omaisia lähteny parempaa paikkaa, on ollu katto-remppaa ja kaupan päälle vielä vähän pahentunu masennus.

 

Nyt on tosin ollut tässä pari viimestä kuukautta keskiverto-aikaa, eli tässä parin viimesen kuukauden aikana ei oo ollut mitään elämää mullistavia dramaattisia muutoksia elämässä. Lähinnä on vaan yritetty tätä unettomuutta kitkeä pois miettimällä että mistä se sitten voisi johtua. Kuitenkin tässä taustalla on aika monia isoja tekijöitä jotka asiaan vaikuttaa.