Tänä päivänä taitaa olla yllättävän paljon niitä vanhempia jotka tekee KAIKENlasten puolesta ja lapsille kannetaa kaikki valmiina nenän eteen ilman että lapsi joutuu tekemää mitää minkään eteen. Jo varhasessa vaiheessa lasta ei opeteta esimerkiksi siivoamaan tai osallistumaa mihinkää muihinkaa koti-askareisii koska vanhemmat tekee kaiken. Lapsi elää ja kasvaa pumpulissa aina siihen asti kun olisi se ammatilliseen kouluun hakemisen vaihe edessä.

Entä jos lapsi on koko ikänsä tottunu saamaa kaiken haluamansa ja sitten ei pääsekkää siihen kouluu mihin olis halunnu? sit masennutaan ja siinä sitten ryvetään ja kärsitään v*tutuksesta. Sama pätee työpaikan ettimisen kanssa. Nuori ei pääse siihen työpaikkaan mihin haluaa ja näin ollen seuraamukset on samat.

Mitä näistä sitte tulee aikuisina? kun eivät osaa tehä mitää, niin asuvat vielä kolmekymppisinä vanhempien nurkissa. Parhaimmat tapaukset kyllä muuttaa omaa kämppää mut äiti-kulta käy siivoomassa ja laittamassa ruokaa, kun aikuiset kakarat on ehdoin tahdoin kasvatettu uusavuttomiks. Mamma maksaa vuokran ja laskut kun mukulat ei osaa käyä töissä. Tuskin ovat koskaa edes kuulleet koko asiasta.

No jokaisen vanhemman asiahan se on että mitä haluaa lapsistaa kasvavan, mutta sit ei kyllä kannata lasten kasvaessa aikuiseks valittaa että mitä niistä on tullu. Siinä vaiheessa ku lapset on kasvanu uusavuttomiks, on vanhemmilla itseesä meneminen ja miettiminen ihan omassa pääkopassa että *onko mun omassa kasvatus-tyylissä ollu jotain vikaa?*.

Peiliin ku kattoo nii sieltä se syyllinen kattoo.