Ja lisää on pakko avautua, koska tääkin asia saa miut jotenki niin turhautuneeks. Voi hyvinki olla etten oo ainoa laatuaa joka tästä ylipäätää kärsii. Eikai tästä pitäs tehä elämää suurempaa numeroo, mutta nyt tuntuu siltä.

Ja kuinka ollakkaan, tämän kertanen aito huolen ja surun aihe koskee joulua. Ihan oikeesti. Joulu, jonka pitäs olla ilonen juhla, on se miulle ahdistuneisuuden ja turhautumisen aikaa. Ympärillä on ihan hienoja jouluvaloja, koristeita joka puolella ja kaupan hyyllyt on notkollaa suklaata sun muuta. Ihmisillä on kauhee stressi kun vielä pitäis hankkia sitä, tätä, tota ja vielä 10000 muuta hankintaa. Pahimmat tapaukset alottaa sen stressaamisen jo pari kolmekin kuukautta liian aikasin. Suurperheissä tää on asia eriksee kun pitäisi isolle porukalle hankkia ruokaa ja perheen pienimmille lahjoja.

Minä joka ens kuussa täytän 22, en tartte joululahjoja. Tosin en kyllä välittäis nähdä sitäkään sivullisena kun muut ihmiset oikeesti stressaa ja hössöttää. Joillakin vaan on kauhee suorittamisen tarve, ja sitte jos se *suoritus* mielletään surkeeks tai vajaaks niin sitte on joulu pilalla ja sen jälkee on tulevatki joulut ihan hanurista. Mulla ei ole pienintäkää tarvetta mihinkää *suorituksii* enkä mä oikeasti jaksa stressata mistää ruuista tai lahja-hankinnoista ja silti mie voin omalla kohdallani todeta käsi sydämmellä että joulu on ihan oikeesti hanurista.

On asia eriksee jos perheessä tosiaan on pieniä lapsia joille pitäis hankkia lahjoja. Kuitenki ihmisten kannattais muistaa että suomessa on myös perheitä jotka haluais edes omille lapsille kivan joulun, lahjoja ja ruokaa mutta eurot vaan ei veny kaikkeen. Enemmän näillä perheillä on huolta ja suruu joulusta eikä miunkaan pitäis yksin asuvana sinkkuna valittaa yhtää mistää aiheeseen liittyvästä. Vielä vähemmän niillä perheillä on valittamista, joilla eurot venyy ilman keppikerjäläiseks joutumista lahjoihin, ruokii sun muuhun tarpeellisee.