Sen verran vakava asia kuitenkin että haluaisin kirjottaa nyt ihan oman kertomukseni koulu-kiusaamisesta.

 

Ala-asteella sain olla suht rauhassa. Ehkä vähän liiankin rauhassa. Kukaan ei huolinut minua mukaan leikkeihin. Kaikilla oli jo tuolloin omat kaveri-porukat joihin ei kovin halukkaasti otettu ylimääräsiä mukaan. Elettiin tuolloin 90-00 luvun vaihdetta, joten ei ollut ainakaan mun ala-aste aikoina juurikaan pahan puhumista selän takana. Kyllä lapset osasi jo tuohon aikaan olla julmia, ja se ilmeni siten että ihan häpeilemättä huudeltiin haukkuma-sanoin perään. Kuitenkaan ei tuolloin ollut mitään fyysistä kiusaamista. Se oli vaan lähinnä sanallista. Kyllä sitä muhunkin kohdistettiin, mutta yritin olla välittämättä.

 

Yläasteella sain olla suht rauhassa. Oli muutama kaveri joiden kanssa juteltiin niitä näitä. Ikinä en ole missään isoissa porukoissa viihtyny. Luokan pojat tietysti välillä aukoi päätä ja soitti suuta, mutta osasin kyllä ne kommentit laskea toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

 

Mutta sitte amiksessa se pahin kiusaaminen alkoi. Kukaan ala-asteelta tai yläasteelta tullut samaan amikseen mun kanssa kun syksyllä 2009 lähdin opiskelemaan kuusankoskelle sosiaali ja terveys-alaa. Meitä oli 12 hengen ryhmä, eikä ainuttakaan poikaa koko ryhmässä. Hyvin pian amiksen alkamisen jälkeen siitä ryhmästä nuo muutamat tietyt valitsi jostain syystä mut silmätikuksi. Alkuun se oli ihan vaan sitä tyypillistä paskan puhumista selän takana ja jonkun verran oli myös sitä perään huutelua. Ja koska olin tuolloin typeränä mennyt antamaan numeroni näille kiusaajille, koska en siinä kohtaa vielä osannut epäillä joutuvani kyseisen toiminnan uhriksi. Jopa vapaa-ajallani nuo kiusaajat pommitti mua tekstareilla joissa haukuttiin lehmäksi, huoraksi ja tiedä mitä kaikkea.

 

Koska tää mun pukeutuminen on aina ollut vähän huomiota herättävää ja massasta poikkeavaa, sain erilaisuuteni takia kärsiä myös siitä kiusaamista. Näiden kiusaajien mielestä en hoitanut ulkonäköäni, koska en edelleenkään jaksa joka aamu olla peilin äärellä meikkaamassa. Ja sekös näitä kiusaajia kismitti kun olin kuulemma kamalan näkönen ilman pakkelia. En myöskään ole näiden hiuslakkojen sun muiden suurkuluttaja, ja siitäkin sain kuulla jatkuvasti kun ei mulla hiukset ollu joka aamu luoti-suorana laitettu viimesen päälle. Ja jos en jonain aamuna ollu laittanu hajuvettä, heti sain palaute-vyöryn niskaan jonka mukaan en ollu käyny suihkussa 2 viikkoon. Aina oli jotain vikaa vaatteissa, hiuksissa ja naamassa. Mikää ei ollu koskaa hyvä vaikka yritin vaan olla oma itseni.

 

Liikunta-tuntien jälkeen sain kuulla kyllä aika tiukkaa palautetta siitä kuinka haisin hielle. Tässäkin kohtaan kyllä haukuttiin käveleväksi komposti-kasaksi. Vaan eihän nämä kiusaajat tässäkään kohtaa varmaan tajunnu että kun pari tuntia harrastaa tehokasta liikuntaa nii tuleehan siinä väkisin hiki. Mutta vikahan oli aina mussa, eihän nää muut millekkää haissu tunnin päätteeks ku eivät juuri mitää ollu tehnykkään.

 

Jopa vapaa-ajan tekemisiä pyrittiin kyttäämää niin ahkerasti kun vaan sosiaalisessa mediassa pystyttiin. Koska näillä kiusaajilla (valitettavasti) sattui olemaan mun numero siellä luurissa, sateli niitä viestejä joka ilta joissa siis kehotettiin jättämään koulu kesken koska se kuulemma olisi ollu kaikkien kannalta parempi. Pari tapausta kehotti muistaakseni jopa itsemurhaan. Mun tekemisiä sosiaalisessa mediassa kytättiin taukoamatta. Ja koska satuin tuohon aikaan seurustelemaan erään ryhmäläisen isoveljen kanssa, sitäkin suuremmalla syyllä mun kirjotuksia facessa, kuvakkeessa ja irc-galleriassa kytättiin. Yksikin kuva jossa näkyi vähääkään paljasta ihoa leuan alapuolella, siitä haukuttiin heruttelijaksi. Yksiki väärä sana jossain tekstin pätkässä, syytettiin pettämisestä.

 

Sanoimpa tai teimpä mä ihan mitä tahansa, se oli väärin. Mie säilytin kaikki ne tekstiviestit sen varalle että mitta tulisi ihan oikeasti täyteen, veisin asian eteenpäin. Kotona en tästä asiasta puhunu yhtään mitään.

 

Opettajalle kyllä yritin monet kerrat puhua asiasta, mutta ainoa mitä opettaja sanoi, oli että kyllä tuon ikästen pitäs pystyä selvittämää tollaset asiat ihan keskenää. Opettaja vaan ei ymmärtäny tilanteen todellista puolta vaikka luokassa ihan opettajankin kuullen mua huoriteltiin ja haukuttiin lehmäksi.

 

No miten asiat sit lähti selviimää...

 

Aloin omelaa koulusta yhä enemmän poissa, eikä musta juuri mitää kuultukkaa koska olin pistäny puhelimen pois päältä, enkä juurikaan istunu edes facessa. Sitten kun yhtenä päivänä olin avannu puhelimen, oli sinne taas tullu *muutama* viesti joissa haukuttii pelkuriks, lintsariks jne. Soitin näille kiusaajille jokaselle erikseen ja sanoin että nyt tää peli saa luvan loppua, tästä tulee poliisi-juttu. Kiusaajilla meni heti pupu pöksyyn ja heti alettiin puolustelemaan sitä omaa toimintaa selittelemällä että ku sä teit sitä ja sanoit tota ja kirjotit sillee jne. Jopa tuolloisen poikaystävän isä soitti kouluun opettajalle ja kysyi että mikä siellä oikeen on homman nimi. Vasta tuossa kohtaa opettaja avas silmät ja alkoi kiinnostumaa asioiden oikeista puolista.

 

Jollain ihmeen taikatempulla mutkin saatiin suostuteltua kouluun selvittelemään asioita, mutta mä vaan en uskaltanu avata suutani, kun itse kiusaajat kuitenki istu ihan vieressä. Tuon kaiken jälkeen mä vaan pelkäsin saavani lisää paskaa niskaan. No sit ku oli kaikkien osapuolten versiot kuultu niin sitten me näiden kiusaajien kanssa vielä puhuttiin ja mä vaan kysyin et mistä se kaikki oikeesti johtu.

 

Ja vaikka valmistuin keväällä 2011 kyseisestä amiksesta, siitä tulee ensi keväänä 3 vuotta aikaa... Niin silti tuostakin huolimatta saan edelleen kantaa tuon kaiken jättämiä arpia ja traumoja.

 

Tänäkin päivänä mun on äärettömän vaikeeta tutustua ihmisii, luottaa keheenkää puhumattakaa siitä että pystyisin päästämää ketää lähelle. Jopa seurustelu-suhteen alottaminen tuntuu äärettömän vaikeelta. Vaikka kyllähän sitä itse kukin tahtoo rakastaa jotakuta ja tulla rakastetuks ja välitetyks sellasena kun on... vikoihin katsomatta.