Tän aiheen luulis herättävän keskustelua sitä mukaa ku lukijoitaki tulee. Tää aihe kun ei taida vanheta ikivä vaikka tästä kuinka paljon puhuttais. Kiusaamisesta meinaan.

 

Kuten hyvin tiedetään, näin sosiaalisessa mediassa se kiusaaminen on naurettavan helppoa kun asioita ei tartte sanoa päin naamaa. Voin väittää että kaikki ne kommentit ja tekstit mitä jollekkin tietylle henkilölle laitetaan, nii niitä ei vaan kehdata sanoa päin näköä, nii sen takia se pitää päästä ilmasemaan tälleen virtuaalisesti. Jostain henkilöstä X kirjotellaan kaiken maaliman haukkumis-tekstejä blogeihin, saatetaan siihen mukaan lisätä jotain kuvallista materiaalia, kiusattavan puhelinnumero ja asuinpaikka/osote jos sellaset sattuu olemaan tiedossa. Näin yksinkertasella menetelmällä pyritää aiheuttamaa toiselle hallaa niin paljon kun vaan ikinä mahdollista.

 

Koulussa tai työpaikalla supistaan selän takana ja laput kiretää. Tämän kiusattavan puhelinnumero saatetaan ottaa selville keinolla millä hyvänsä, jotta kiusaajat voisi laitella uhrille viestejä ja siinä sivussa levitellä tätä numeroa, että kiusaaminen jatkuisi ja pahenis vielä entisestään.

 

Ja mitä näihin itse kiusaajiin tulee? -mulle aikoinaan joku sano että näiden kiusaajien itsetunto on niin pahasti miinuksen alapuolella että sitä pitää peitellä kiusaamalla. Kuvitellaan että itsetunto on ihan huipussaa vaikka karu totuus on että se nimenomaan EI ole lähelläkään huippua. On äärettömän masentavaa jopa mainita että aikuiset usein niin kotona kun koulussa ja työpaikoilla saattaa sulkea silmänsä tältä ilmiöltä, eikä kiusaamiseen ole halua tai kiinnostusta puuttua ajoissa. Usein tähän kiusaamiseen herätään vasta siinä vaiheessa kun kiusaamisen uhri päättää tehdä itsemurhan.

 

Joskus yläasteella opettaja kerto jostain tytöstä, joka pärjäs ja menesty koulussa ja oli keskivertoa vähän parempi oppilas. Tätä koulumenestystä varjosti kuitenki se niinki tuttu ilmiö kun kiusaaminen. Tytöstä leviteltiin lappuja ja p*skapuheita ja mitä kaikkee siinä tuli. Sit tämä tyttö alkoi jättäytymää koulusta pois. Kyseinen tyttö alkoi kärsimää joka aamuisesta oksentelusta ja ruoka ei maittanu. Opettaja kyseli ensin oppilailta että tieskö nämä syytä tytön pois jäämiselle koulusta. No oppilaat ei tässä vaiheessa puhunu vielä mitään, mut sitten kun poliisit oli paikalla ja kysy samaa niin sitten kyllä kerrottiin totuus. Tämän seurauksena kiusaajat joutu maksamaa tytölle aika isoja korvauksia kärsimyksestä.

 

Ja tosiaan kun se kiusaaminen on riittävän pahaks äityny, ei uhri keksi enää muuta vaihtoehtoa kun päättää päivänsä.

 

Tätäkö te kiusaamista harrastavat oikeasti haluatte?

Ootteko te kertaakaa pysähtyny miettimää itseänne kiusatun asemaan?

Tai katsonu peiliin ja kysyny iteltänne että *miks mä toimin tälleen*?

Ootteko te perillä mahdollisista seurauksista kun touhunne jatkuu riittävän kauan?

 

Aikuisilla... niin vanhemmilla, opettajilla kun työn antajillakin on panostamisen varaa sen etee että tätä kiusaamista ei ilmenis ja että lapsella, nuorella ja työntekijällä on varmasti turvallinen ilmapiiri. Varsinkin lasten ja nuorten vanhemmilla ja opettajilla pitäisi olla järkeä päässä sen verran että pitää silmät auki ja on valmis näkemään vaivaa kiusaamisen kitkemiseks pois jos sellasta ilmenee.