Tuo ilmiö tänä päivänä johon olen itekki saanu törmätä näin nuorena aikuisena.

 

Vai voiko tuota ilmiöksi edes sanoa kun kaupassa näkee tänä päivänä noita kiukuttelevia lapsia. Lapsilla kun on verensokerit mahdollisesti alhaalla, alkaa karkki-hyllyjen kohalla se järjetön ItkuPotkuParku-raivokohtaus kun äiti/isä ei suostu ostamaan karkkia, kun ei ole karkkipäiväkään. Varsinkin nuo uhma-ikää läpikäyvät lapset taitaa olla se pahin kasti. Kotona on vanhemmat yrittäny selittää että karkki-päivä on tiettynä päivänä viikossa ja silloin lapsi/lapset saa kaupasta valita jonkun karkkipussin. Kun itse olin pieni, meillä oli karkki-päivä lauantaisin ja aina äiti osti joko pussillisen irtokarkkeja jotka sitten jaettiin, tai sitten saatiin kahden veljen kanssa valita omat pussit. Tuo oli siis sitä 90-00 luvun vaihdetta, jolloin lapset vielä jotenkuten osas käyttäytyä myös kaupassa. No itsellänihän ei uhma-ikää ollut, mutta olin muuten vaan hankala lapsi ja kyllä ne kauppa-reissut miun kanssa saattoi välillä olla hermoja koettelevaa.

 

Mutta entäs sitten tänä päivänä, kun eletään jo suht pitkällä 2000-lukua, me -90 luvulla syntyneet ollaan jo työikäsiä. Kuitenkin itse kun käyn kaupassa ostamassa ruokaa kaappiin, niin oikeastaan joka kerta näen kaupassa jossain hylly-välikössä tai kassa-jonossa esim. ala-asteikäsen lapsen joka on ikäsekseen ja pitusekseen melko pyöreessä kunnossa. No ehkä tässä on se hyvä puoli että ainakaan lasta ei oo pidetty nälässä, mutta kuinka paljon tälle sitten syötetään ja tuputetaan herkkuja? Nykyään nuo pleikkarit, Xboxit, nämä tietokoneet sun muut pelit ja vehkeet vie yhä pienempien lasten ajan ja energian. Koulu-ruoka ei maita kun se ihan totta puhuakseni maistui jo silloin kamalalta kun itse olin peruskoulussa. Kotona sitten varsinkin jos on useampi kun yksi lpasi, kaikki haluaa eri ruokaa ja vanhemmilla on kamala päänsärky tämänki asian johdosta. Tämä sitten vaikuttaa siihen ettei se kunnon ruoka maistu ja se kunnon ruoka korvataan karkilla.

 

Eikö vanhemmilla oikeasti tänä päivänä ole halua pitää kuria? Ihan tahallisestikko terve ja muutoin hyvä-kuntonen lapsi syötetään täyteen herkkuja, ja sitten koulun terveydenhoitajalta tulee jatkuvasti lappua kotiin että lapsi on pituuteensa ja ikäänsä nähden liian lihava. Sen toki ymmärtää jos lapsella on jokin sairaus mikä aiheuttaa liikalihavuutta, mut että ihan ehdoin tahdoin ja tahallisesti vanhemmat taipuu kaupassa karkki-osaston kohdalla kiukuttelevan lapsen tahtoon ja ostaa sen karkkipussin vaan sen tähden kun ei jakseta kuunnella tätä kiukuttelua.

 

Itse olin jo ala-asteella hyvinkin laiha, enkä vuosien saatossa ole kummosemmin edes lihonnutkaan. Koko lapsuuteni söin aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja vieläpä iltapalan. Nuo annokset ei ollu mitään hiiren p*skan kokosia, vaan kasvavalle lapselle sopivia. Tästäkin huolimatta koulun terveydenhoitajalta tuli vähän välii lappua että pitäis syödä enemmän. Eihän se jos lapsi pakotetaan syömää enemmän ku mitä jaksaa, ei lapsi opi tuntemaan sitä kylläisyyttä. Tämä taas johtaa siihen ylipainoon tai vähintääkin altistaa sille sitten myöhemmässä vaiheessa elämää.

 

Kyllä tässä kohtaa on niin että vanhemmilla olisi vähän itsetutkiskelun paikka että tuputetaanko sille omalle kullannumulle liikaa herkkuja sen sijaan että kannustettaisiin johonki kivaan harrastukseen, ja karkkipäivä tosiaan olisi kerran viikossa. Tänä päivänä kun vanhemmilta pitäisi löytyä enemmän itsekuria siinä kohtaa kun lapsi alkaa kaupassa kinuamaan herkkuja ja näin toimimalla kokeilee että missä se raja menee ja että kuinka helposti vanhemmat antaa periks. Ei ne lapsetkaa ihan tyhmiä ole.